Vuonna 1996 perustettu Solenovo viettää tänä vuonna 25-vuotissyntymäpäiviään. Tässä blogisarjassa yrityksen perustaja Kimmo Tanskanen kertoo Solenovon synnystä, kehityksestä ja matkasta yritysideasta aina nykypäivään saakka.
Kasvu vaatii resursseja
Solenovon perustamisen jälkeen tein vajaat kaksi vuotta töitä yrityksen ainoana työntekijänä kaikissa mahdollisissa rooleissa aina toimitusjohtajasta koodariin. Keräsin yrityksen kassaan rahaa, jotta yhtiön vakavaraisuus olisi riittävä kasvun alkutaipaleella. Vakavaraisuuden vaaliminen, sekä vastuullinen, kestävä ja kannattava liiketoiminta ovatkin olleet yrityksen keskeisiä teemoja tähän päivään saakka. Yksin on kuitenkin vaikea kasvaa muutoin, kuin leveyssuunnassa.
IT-alalla kasvu on kiinni asiakkaan tarpeet täyttävien tuotteiden lisäksi motivoituneesta ja sitoutuneesta henkilöstöstä. Yhtiömme ensimmäinen työntekijä Ari Laine aloitti meillä vuonna 1998 ja on vieläkin Solenovon palveluksessa. Kiitos Arille pitkästä urasta meillä! Kun rekrytoinneissa päästiin alkuun, oli kasvutahti melkoisen nopea. 2000-luvun alussa osin Aldata-kaupan tuoman purskeen ansiosta Solenovolla työskenteli jo lähes 20 henkilöä.
Työntekijät ovat kaikilla toimialoilla yritysten keskeinen voimavara ja siksi onkin tärkeää luoda sellaiset työskentelyolosuhteet, joissa työntekijät viihtyvät. Päätin jo ensimmäisten rekrytointien yhteydessä, että työskentelemme silloin kun olemme tuottavimmillamme, eli työaika on jokaisen työntekijän vapaasti valittavissa ja etätyö on sallittua. Työntekijöillä vaaditaan tällöin oma-aloitteisuutta, kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja halua ottaa vastuuta. Nämä ominaisuudet ovat hyvin linjassa myös Solenovon nykyisten arvojen luottamus, sitoutuminen ja hyvinvointi kanssa.
Vaikka henkilöstöön ja tuotekehitykseen panostettiin 2000-luvun alussa isolla volyymilla, oli yhtiön liiketoiminta kannattavaa ja liikevaihto kasvussa. Tärkeää oli olla koko ajan lähellä asiakasta ja varmistaa, että teemme asiat oikein kerralla. Kaiken kaikkiaan panostus tuoteliiketoimintaan oli hyvä valinta. Pääsimme ennen 2010-luvun vaihtumista Deloitten Technology Fast 50 Finland -listallekin. Sen jälkeen oli toki muutamia tasaisempia vuosia, mutta välillä on hyvä myös vetää happea.
Vaihdoksia vetovastuussa
Tuotekehityksen hullujen vuosien jälkeen tuli ensimmäistä kertaa tunne, että yhtiön kehittäminen vaatisi myös terävimpään kärkeen uutta verta. Olin juuri käynyt Kauppakamarin hyväksytty hallituksen jäsen (HHJ) -koulutuksen ja suorittanut vastaavan tutkinnon. Koulutuksen käytyäni ryhdyin pohtimaan, luovunko toimitusjohtajuudesta vai hallituksen puheenjohtajuudesta. ”Kaksi hattua – yksi pää” -taktiikka ei enää kannattelisi yritystä ja isoista linjoista keskustelu pelkästään peilin kanssa ei ole pidemmän päälle rakentavaa. Päädyin silloisen hallituksen kanssa ratkaisuun, että on aika palkata uusi henkilö toimitusjohtajan tontille. Näin pystyisin itse jatkamaan hallituksen vetovastuussa, sekä operatiivisella puolella tuotekehityksessä.
Vuoden 2009 alussa Solenovolle palkattiinkin yhtiön historian toiseksi toimitusjohtajaksi Tuomo Kolehmainen. Tuomon johdolla aloitimme kansainvälistymistunnustelut ja saimme Ruotsista TimeEdit-tilanvaraustuotteen ja myöhemmin PlanEdit-henkilöstön työpanoksen suunnittelutuotteen myyntisalkkuumme. Samalla koetimme myös avata ovea Ruotsin markkinaan omilla tuotteillamme. Tuomo ehti toimia Solenovon johdossa kolmisen vuotta ennen kuin hänen yrittäjäpalonsa kasvoi niin suureksi, että Tuomo päätti lähteä kokeilemaan siipiään taloushallinnon alalla tilitoimistoyrittäjänä. Tuomolla onkin ollut menestyksekäs ura vahvasti kasvaneen Likvidi Oy:n yrittäjänä.
Kun keväällä 2012 Tuomon lähtö uusiin haasteisiin näytti ilmeiseltä, päätin pitkän aurinkoisen hiihtolenkin ja pohdinnan jälkeen palata Solenovon toimitusjohtajaksi. En ollut siis kuitenkaan oppinut vielä riittävästi, että olisin osannut samalla luopua hallituksen puheenjohtajuudesta. Kaksi hattua – yksi pää -tilanne oli jälleen edessä vuodet 2012–2016. Neljä vuotta meni nopeasti ja liiaksi kahta hattua ajattelematta.
Hallitustyöstä luopuminen
Törmäsin keväällä 2016 sattumalta eräässä Joensuun Tiedepuistolla järjestetyssä seminaarissa Pentti Hyttiseen. En tuntenut Penttiä kovin hyvin, mutta tiesin hänen meriittinsä, joten päätin tiedustella Pentin mielenkiintoa Solenovon hallituksen puheenjohtajaksi. Maalasin Pentille Solenovon tilannekuvaa sekä tulevaisuuden suunnitelmia ja harkinnan jälkeen Pentti ilmoittikin olevansa käytettävissä. Samalla 20-vuotinen kauteni Solenovon hallituksen puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä oli minulta toistaiseksi ohitse.
Kaksi hattua jaettiin jälleen kahteen eri päähän: Pentille hallituksen puheenjohtajuus, itselleni toimitusjohtajuus ja samalla ero yhtiön hallituksesta. Jälkikäteen melko loogista vaikkakaan ei aina niin itsestään selvää. Ensimmäisenä ulkopuolisena hallituksen puheenjohtajana Pentti osoittautui asiantuntevaksi ja sopivan vaativaksi henkilöksi pestiin. Vankalla kokemuksella varustettu Pentti ei aina suoraan hyväksynyt näkemyksiäni toimitusjohtajana ja pääomistajana, mikä kehitti hallitustyötämme ja myös minua itseäni toimitusjohtajana ja yrityksen omistajana. Hallitustyö kuitenkin veti minua myöhemmin jälleen puoleensa, mutta siitä kerron lisää vasta seuraavassa kirjoituksessani.
Historiikki-blogisarjan viimeisessä osassa kerrotaan Solenovon kansainvälistymisestä, sekä toiminnan viimeisimmistä vuosista.